Sunnuntaina Pasmajärven koululla kokoonnuttiin telttaan Pasman sukukokouksen pääjuhlaan. Juhlapuhuja Riitta Kivimäki tenttasi yleisöltä perheiden lapsilukuja. Toiselle kymmenelle ehtiessä käsiä nousi enää tipoittain.

Maalta kaupunkeihin ja Ruotsiin muuton vuosia olisi syytä alkaa pikaisesti tutkia, sanoo Pasman sukukokouksessa uuden kirjan julkistanut historioitsija Seija Jalagin.
– Harva maa on kokenut niin suuren rakennemuutoksen kun Suomi 1960-luvulla, Jalagin sanoi sukukokouksen pääjuhlassa viime sunnuntaina Pasmajärvellä.
Perheineen Ruotsiin muuttaneet alkavat olla jo varsin iäkkäitä, ja heidän lapsensakin jo kuusikymppisiä. Moni käy kotiseudulla edelleen kesäisin, ja Jalagin toivoo, että esimerkiksi Pasmajärvellä voitaisiin saattaa näitä ihmisiä yhteen muistelemaan menneitä. Lähtijöiden lisäksi kiinnostaa myös se, mitä tapahtui koko kylälle ja heille, jotka jäivät. Aihetta tullaan käsittelemään seuraavassa Pasman sukukirjassa.
Tämän vuoden sukujuhlassa ilmestyi Pasmojen suvusta Jalaginin toimittamana jo neljäs kirja, Sammaa köyttä ne nyhtää. Kirjasta löytyy muisteluita muun muassa Nuottavaaran asutustilallisista, evakon jälkeisestä koulunkäynnistä ja Juustovaaran kylästä. Suvun historian tallentaminen kansien väliin jatkuu edelleen.
– Tämä on hyvä perintö jättää myös tuleville polville, Jalagin totesi.
Virallisista kirjallisista lähteistä koostuva kuva menneestä elämästä jää monesti yksipuoliseksi; tavallinen arki löytyy esimerkiksi kirjeistä ja päiväkirjoista, jotka Jalagin toivoo ihmisten pistävän huolellisesti talteen.
Pasman sukukirjat kustantaa Pasman Sukuseura, joka myös järjestää sukukokouksen kolmen vuoden välein.

Lue lisää Luoteis-Lapista!

Vanha kirje johdatti Carolynin juurilleen

Carolyn Mayo tapasi sukukokouksessa vanhoja tuttujaan, Birgitta ja Marketta Filpan sekä Matti Lahdenperän.

Pasman sukukokouksen kaukaisin vieras oli tällä kertaa amerikkalainen Carolyn Mayo, 78. Hänen isoäitinsä Eufemia saapui Minnesotaan vuonna 1881 äitinsä, Sieppijärvellä syntyneen Sofia Pääkkölän ja isänsä, kittiläläisen Nils Helpin kanssa.
Carolyn tiesi pienestä pitäen, että hänellä on juuret Suomessa, mutta sen tarkempaa tietoa isoisovanhempiensa synnyinseudusta hänellä ei ollut. Elämä uudessa maassa oli ollut kovaa työntekoa, kotiseutua ei muisteltu – ehkä siihen sisältyi myös kipua, joka haluttiin unohtaa.
Eufemia oli kuitenkin säilyttänyt kirjeen, jonka hänen serkkunsa Charlotta Lahdenperä oli lähettänyt hänelle Tornion Kyläjoelta. Charlotta lähetettiin Amerikkaan 16-vuotiaana vuonna 1890, kun hän oli rakastunut vanhempiensa mielestä väärään mieheen. Amerikassa hän tapasi kyläjokelaisen Juho Lahdenperän, ja heidät vihittiin. Charlottan äidin kuoltua Lahdenperät palasivat Suomeen.
Carolyn löysi kirjeen isoäitinsä jäämistöstä ja matkusti ensimmäistä kertaa Suomeen vuonna 1957. Tuolloin hän kävi Charlottan ja Juhon jälkeläisten luona Torniossa. Vuonna 1969 Carolyn toi koko perheensä ja vanhempansa käymään Sieppijärvellä.
Tämänkesäinen sukukokous oli Carolynille jo kahdeksas kerta Suomessa. Kokouksessa hän tapasi jo vanhoja tuttujaan, muun muassa kirjeen hänen isoäidilleen lähettäneen Charlotan lapsenlapsen Matti Lahdenperän sekä Marketta ja Birgitta Filpan.
Filppoihin tutustuminen on kokonaan oma tarinansa.
Filpan siskokset matkustivat vuonna 1970 Amerikkaan, Birgitta kesätöihin ja Marketta vuodeksi opiskelemaan. Suomi-Amerikka-seura järjesti nuorille naisille majoituksen perheisiin. Birgitalle sattui Carolynin perhe; oli melkoinen yllätys, kun selvisi, että naiset olivat samaa sukua.
Carolyn Mayo on ollut suvussaan yksi aktiivisimmista juuriensa tutkijoista. Sofia Pääkkölän ja Nils Helpin jälkeläiset tapaavat toisiaan joka neljäs vuosi Swan Laken rannalla sijaitsevalla suvun mökillä. Tapaamisissa käy Carolynin mukaan noin 80 sukulaista; Sofialla ja Nilsillä oli seitsemän lasta, joista pelkästään Eufemialla yhdeksän.
Suomalaisuus näkyy Carolynin elämässä muun muassa ahkerana saunomisena, ja hän on tukenut amerikkalaisen mutta Suomesta kiinnostuneen miehensä kanssa suomen kielen ja kulttuurin vaalimiseksi perustettua Salolampi-kielikylää Minnesotassa. Suomalaisuuden perintönä Carolyn pitää myös rakkauttaan luontoon. Elämäntyönsä Carolyn teki lukion biologian opettajana.

mo