Tuuli Hartikainen (oik.) ja Marja Vaattovaara ovat järjestäneet itselleen kesätyön laittamalla Sieppijärvelle pystyyn kirpputorin.

Sieppijärven ohi ajaessa voi heinäkuun ajan nähdä Paimensauvan kohdalla kirpputorin kyltin. Piharakennukseen astuessa vastassa ovat iloiset yhdeksänvuotiaat, Marja Vaattovaara ja Tuuli Hartikainen.
Kirpputorilta löytyy tyttöjen omien tavaroiden lisäksi muiden tavaroita. Idean he keksivät, kun itselle tarpeettomia tavaroita alkoi olla jo niin paljon, että ne oli paras laittaa kiertoon. Tilat parhaiden kaverusten kirpparille löytyivät Marjan kotipihasta. Hiukan apua tytöt ovat saaneet vanhemmiltaan, mutta vastaavat itse kirpputorin järjestyksestä, myynnistä ja rahoista.
– Tuuli vastaa pöydistä ja kassasta, mie taas esittelen asiakkaille, mitä täältä löytyy, Marja kertoo.
Ensimmäistä kertaa myyntitöissä olevia tyttöjä jännitti aluksi, mutta pian jännitys sai väistyä.
– Eka asiakas ko tuli, niin mie olin ihan paniikissa, että mitä pitää tehä. Nyt se menee jo luonnostaan, Marja sanoo.
Kirpputori pitää tytöt kiireisinä, sillä tavaraa tulee joka päivä, joten tekemistä riittää. Jos asiakkaita ei ole, he viettävät aikaa pihalla uiden, josta pääsee nopeasti takaisin sisälle.
Tytöillä on selkeät ajatukset siitä, millainen on hyvä myyjä.
– Se on kohtelias, esittelee paikkoja ja muistaa kiittää. Niin ja ei saa olla ujo, he luettelevat.
Omista tavaroista on välillä vaikea luopua, mutta kun niitä ei enää tarvitse, on aika rohkaistua ja laittaa ne myyntiin.
Tuuli ja Marja kertovat tienanneensa kirpputorilla jo melko kivasti.
Kirpputori avataan taas ensi kesänä, mikäli toiminta osoittautuu kannattavaksi. Keskinäistä kateutta ei parhaiden kavereiden välillä ole, jos toisen tavarat menevät paremmin kaupaksi, vaan he osaavat iloita toistensa puolesta.
Ja jos asiakkaat eivät mitään ostaisikaan, eivät he saa peräänsä pettyneitä katseita.
– Ei se haittaa, jos ei mitään osteta, ko tämä on niin hauskaa, tytöt kertovat leveä hymy kasvoillaan.

mk

Markus ja Joni viettävät kesää autojen kimpussa

Joni Heikkilä ja Markus Pasma ovat laitelleet kuntoon vuoden 1992 Saabia. Runko on putsattu ja maalattu sisältä.

Markus Pasma ja Joni Heikkilä ovat puoliksi kesätyöksi ja puoliksi ajankuluksi kunnostaneet Kolarissa kahta vanhaa autoa. 16-vuotiaat nuoret ovat tehneet kovan työn käydessään läpi vuoden 1992 Saabin ja vuoden 1964 Plymouth Valiantin runkoa. Samaa mieltä on myös Markuksen isä Veijo Pasma, joka on välillä saanut jo toppuutella innokkaiden tekijöiden päivän pituutta.
– Kyllä mie sanoisin, että tuo kori on kaikista vaativin, siinä on paljon käsityötä, Veijo Pasma sanoo.
Pojat kävivät läpi autojen korit, hioivat ja putsasivat, minkä jälkeen vuorossa on maalaus.
Saabin pinta sai jäädä maalille, mutta Valiantin pojat kävivät läpi tarkemmalla kädellä.
– Se on hiottu aivan pellille asti, Heikkilä ja Pasma kertovat.
Valiant on kaunotar, mutta oma viehätyksensä on myös Saabissa, joka on alkuperäisestä poiketen on avomalli. Entinen omistaja sai vielä luvat muuttaa mallia, mutta työhön tuli tarkat piirustukset ja ohjeet Saabin tehtailta.
Pojat aikovat saada oman osuutensa valmiiksi ennen syksyä, jolloin Pasma lähtee opiskelemaan autoalan perustutkintoa ja Heikkilä rakennusalan perustutkintoa.
Talven aikana autot laitetaan tieliikennekuntoon, ja ensi kesänä niitten pitäisi olla valmiita. Kenen käyttöön, se selviää aikanaan.
– Onhan tässä nousevaa nuorta polvea. Kyllä isä vakuutusmaksut tulee maksamaan, siitä ei ole epäilystä, mutta kuka sitä ajaa, Veijo Pasma naurahtaa.

mm