18.09.2008 22-piikkinen hirvi nurin Muonionniskassa
Kurt Pesosen ampuman hirven teuraspaino oli 380 kiloa ja päätäkin piti olla kaksi miestä kantamassa.

Tämmöistä ei tapahdu juuri joka päivä, eikä välttämättä joka jahtikaudellakaan. Viime viikon tiistaina karesuandolainen Kurt Pesonen ampui Ruotsissa Muonionniskan alapuolella suuren uroshirven. Pelkät lihat painoivat 380 kiloa, joten elävän hirven on täytynyt painaa noin 700-800 kiloa.
– Pää ja taljakin olivat niin painavat, että ei yksi mies jaksanut kantaa, Pesonen naurahtaa.
Hirven hänelle laukotti norjanharmaahirvikoirauros Taison. Se on hyvä hirvikoira, ja on tuonut isäntänsä ammuttavaksi monia hirviä. Viime vuonna sen haukkuun kaatui 10-piikkinen ja toissavuonna 12-piikkinen uroshirvi. Toissavuonna paikkakin oli lähes identtinen.
– Saman puun takaa se tuli. Miehet jo naureskelee, että ei se tarvi ko minun panna seisomhaan vaahraan, ja muut voi vaaran alla keitellä kahvit, Pesonen hymähtää.
Tämänkertainen hirvi oli kuitenkin todella suuri, piikkejä on pelkka eli lapiosarvisessa päässä yhteensä 22. Hirven päästä Kurt aikoo keitellä sarvitrofeen käsityöliikkeensä Karesuando Kniven seinälle, koska kotiin vaimo ei anna niitä tuoda.
– Niitä on siellä liikkeen seinässä jo kolme, pienin 10-piikkinen.
Hirvensarvi käy myös puukontekoon, mutta näin isoista sarvista ei puukonkahvoja kehtaa tehdä.
– Paremmat ne on siellä seinällä, saksalaisten ihailtavana.
Kurt epäilee, että on nähnyt tämän saman hirven aiemminkin pari vuotta sitten. Se oli silloin valtava, mutta Karesuando Skogsallmänning oli ampunut jo sinä vuonna kaikki aikuisen hirven lupansa, eikä mies voinut sitä ampua. Nyt hirvi oli jo oikeastaan parhaan ikänsä ohittanut.
– Se on ollu vielä isompi, Kurt uskoo.
Vaikka metsän komeimman sarvipään, suuren hirven ampuminen, on metsämiehen toive ja onni, se vähän latistaa tunnelmaa metsässä. Jälkeenpäin Kurtilla on tullut kaksi hirveä parinkymmenen metrin päähän, mutta mies päätti säästää ne. Toinen oli liian pieni ja toinen naaras.
– Ensin tuli pikkuhirvi ja sen jälkeen vähän isompi naaras, pelotin ne pois, mies sanoo.
Hän ei kuitenkaan usko, että isot hirvet tähän loppuvat tai edes vähenevät. 
– On niitä sielä vielä, ei se ollu viiminen.
Suuret hirvet laukkovat heidän metsästysmailleen Muoniosta, Suomen puolelta. Suomessa metsästys on järjestetty Kurtin mielestä aivan omituisesti. Jahti alkaa samaan aikaan kuin hirven rykimäaika, ja uroshirvet alkavat pian olla huonossa syömäkunnossa.
– Son aivan nurin käsin, ihan hullua. Nehän haiseeki sitte niin, ettei likele kestä mennä, Kurt taivastelee.
Etelän metsästäjiä myöhäinen hirvenjahti ei haittaa, koska hirven rykimä alkaa ainakin Etelä-Ruotsissa selvästi pohjoista myöhemmin, ja lunta ei välttämättä tule kuin nimeksi.
(jn)